Markkinoiden rajapintaa tunnustelemassa

Edelleen PopUpin konseptista innostuneena pidimme tukiporukan kanssa kokouksen eräässä tyhjässä liikekiinteistössä hankkeen kohdealueella. Tila oli jo vuoden päivät myynnissä, odotellessa ostajaa tai pitkäaikaisvuokraajaa sen hyödyntäminen palvelualan yrittäjäkokeiluna tuntuisi (ehä liiankin) luontevalta, varsinkin kun ympäröivien kerrostalojen asukkailta tämäntyyppinen tarve tuli kartoitukissa esille. Omistaja oli erittäin yhteistyöhaluinen, keskusteluja tilapäisvuokrauksen ehdoista ja edellytyksistä saatetaan jatkaa. Toki on mietittävä sitäkin miten paljon julkisen varoin tuettu hanke voi yksittäisten yrittäjien toimintaa edesauttaa. Tarkoitus on toimia katalysaattorina, tilatarpeiden ja mahdollisuuksien kohtaamisen helpottamisesta. Kasvoton, julkisissa tiedottimissa tapahtuva kiinteistömarkkinointi ei välttämättä ole tehokkain tapa saada aikaan näitä "kohtaamisia". Pop-Uppaamisessa on kyse ensisiajisesti jämähtäneen paikallistalouden elävöittämisestä pienillä interventioilla, heikkojen signaalien tunnistemisesta, jonkin idean "kätilöimisestä" elinkelpoiseksi. Ei syyttä puhuta yritysten inkuboinnista. Liikealalta etäällä toimivana henkilönä olisi mielenkiintoista kuulla asiantuntijoilta yrittämisen eetoksen perusreseptiä. On jännittävää tunnustella käytännön tominnan ja "markkinoiden" rajapintoja, uskoa siihen että "näkymättömän käden" liikettä yksittäinen toimijakin voi hieman ohjata. Kuitenkin edetessä tässä prosessissa, jokaista vaihetta pitäisi tarkistaa yhteisen/yleisen edun vahvistumisen näkökulmasta.

Innostava PopUp-LIIKE

Pop-Up-Shopin (PUS), tilapäisen tuetun liiketoiminnan idea, joka voisi saada hetkellisesti henkiin uudestaan tyhjänä olevia katutason kauppoja oli "yleisömenestys" Albaceten kokouksessa. Palattuani Poriin sähköpostissa odotti jo irlantilaisilta (Dun Laoghaire) kolleegoilta heidän alkuvuonna valmistama esite aiheesta, joka tekee erittäin selkeäksi idean. PopUp aloitteen tekstissä ei ole turhaa hankejargoonia, suoraa asiaa SELKOkielellä. Ei "kehittämisen", ei "innovaation" käsitteillä höystettyä sanahelinää vaan kirkasta käytännön logiikkaa.

Esitteellä oli suora vaikutus siihen että aloimme itsekin miettiä PUS:in käyttökelpoisuudesta. Pitää kerätä ensin ne toimijat joita asia kiinnostaa kohdealueella, saada vakuuttumaan idean toimivuudesta ja sopia säännöistä ja lopulta tarjota tyhjät kiinteistöt suoraan vuokralle yrittäjäksi aikoville ykistyishenkilöille tai yhdistyksille. Jos tahtoa löytyy eri osapuolilta niin tämänhän pitäisi olla helppoa. Tässä pelissä on kaikkien olisi voitettava...

Googlasin aiheesta lisää ja tulikin ilmi että esim. Irlannissa taiteilijoiden ja luovien alojen tekijöiden piirissä PUS on melko suosittua. Ja kyllä, onhan tämä lyhytaikaisten, testiluonteisten kauppojen idea rantautunut toki Suomeenkin, ainakin pääkaupunkiseudulle: Yllättävää että nämä netin tallentamat kohteet ovat olleet Kämpin tiloissa tai Espalla siis varsin arvokkalla alueella, ei kyse tässä tapauksessa voi olla ainakaan rappeutuvasta tai aitioutuvasta katukuvasta.

Partneritapaaminen ideoinnin käynnistäjänä

Matkustimme kaksi päivää, jotta voisimme tavata edustajia kahdeksasta eri partnerikaupungista. Pitkien luonto- ja workshoppausjaksojen väliin ei paljon mahtunut muuta irrottelua kun matkalla seminaaripaikasta hotellihuoneelle ottaa pienet oluet unkarilaisten, belgialaisten ja irlantilaisten kanssa Albaceten keskustan mahtavina keuhkoina toimivassa puistossa. Ihme kyllä, että nämä välittömät reagoinnit päivän luentojen aiheisinn uusien ulkomaalaisten tuttavien kanssa virittivät myös omaa porilaista kolmihenkistä ryhmämme luovaan keskusteluun. Toivon tämän blogin kautta vuorovaikutteisen keskustelun jatkuvan.